New Orleans Louisianassa USA:ssa on tunnettu paitsi jazz-musiikista ja hurrikaani Katrinasta myös hyvästä ruoasta. Vietin viikonlopun Yhdysvaltain eurooppalaisimmaksi kaupungiksi tituleeratussa ranskalaishenkisessä New Orleansissa.
Kaupunki yrittää yhä selviytyä hurrikaanin tuhoista. Siitä on onnettomuuden ja siihen liittyvien avunsaannin ja jälleenrakennuksen ongelmien myötä tullut myös entistä suositumpi esimerkiksi julkkisten keskuudessa. Nyt New Orleansin ranskalaisista kortteleista voi bongata vaikka Brad Pittin tai Angelina Jolien. Turisteille myydään hurrikaani-drinkkejä ja t-paitoja.
Kävimme jazz-klubeilla, joimme daquireja ja söimme ihanissa ravintoloissa ranskalaiskortteleissa. Emme syöneet varsinaisissa New Orleansin ruokaa tarjoilevissa ravintoloissa, koska olen kasvissyöjä ja ne eivät tarjoa juurikaan kasvisvaihtoehtoja. Tyypillisiä New Orleansin ja Louisianan ruokia ovat gumbo, jambalaya ja erilaiset kala- ja äyriäisruoat.
Söimme pienessä ja tunnelmallisessa Bennachin-nimisessä länsiafrikkalaisessa ravintolassa Royal-kadulla. Annokseeni (kuvassa etualalla) kuului kookosriisiä, pinaattimuhennosta ja paistettuja plantain-banaaneja (isohko, ehkä hiukan jauhoinen ja kovempi banaani, jonka nimi on englanniksi plantain). Lisäkkeeksi tilasin fufua, jamssista tehtyä sormin syötävää puuroa, joka on herkullista pinaattimuhennoksen kera. Ravintolassa ei myydä viiniä, mutta sitä saa ostaa pienestä puodista kadun toiselta puolelta ja tuoda mukaansa ravintolaan. Ravintolasta saa lainaksi korkkiruuvin ja viinilasit. Ravintola on pieni, joten pöytävaraus on suositeltava, mikäli haluaa ruokailla tavanomaiseen aikaan. Myöhäisen lounasaikaan, kun päivällisaika ei ole vielä alkanut, on helpompaa saada pöytä. Bennachinin puhelinnumero on 504 522 1230 (se on minulla kännykässäni ainoa numero, jossa on neworleansilainen suuntanumero). Rakastan Bennachinia niin, että olen kerran syönyt siellä yhden viikonlopun aikana kolmasti.
Bennachin-ravintolan naapurissa on hyvä italialaispaikka Mona Lisa, mistä saa erinomaista pitsaa ja pinaattilasagnea. Seinillä valtava kokoelma erilaisia Mona Lisa -kuvia.
New Orleansissa on uskomattomia aamiais- ja brunssipaikkoja. Monet niistä ovat hyvin hintavia, mutta ehdottomasti hintansa väärttejä. Niissä on huippupalvelu ja se täytyy muistaa juomarahaa antaessa, mikä USA:ssa on yleensä 15-20 prosenttia laskun loppusummasta ennen veroja (itse annan yleensä 20, koska tarjoilijat tekevät töitä minimipalkalla tai jopa pelkillä juomarhoilla).
Söimme Brennan's-ravintolassa kolmen ruokalajin aamiaisen. Alkupaloiksi meille suositeltiin uuniomenaa kermavaahdolla, valmistettuna perinteiseen syvän etelän tapaan. Otin kuitenkin mansikoita kermassa ja ystäväni otti osterikeittoa. Pääruoaksi söin "Eggs Sardou" eli uppomunia ja artisokkia kermaisella pinaattimuhennospedillä. Jälkiruoaksi valitsin annoksen nimeltä "Bananas Foster", joka on kehitetty Brennan'silla vuonna 1951. Siihen kuuluu banaaneja, jotka kypsytetään voista ja ruskeassa sokerista sulatetussa liemessä ja liekitetään rommilla. Tarjoilija valmisti sen pöytämme vieressä. En ole itse kokeillut valmistaa tätä herkkua (liekitykseen tarvitaan käsittääkseni kaasuhella), mutta jos haluat kokeilla, resepti löytyy
Brennansin kotisivuilta.Jos matkustat joskus New Orleansiin, voin suositella lämpimästi Brennan'sia. Ja vielä lämpimämmin suosittelen brunssia Royal-kadulla sijaitsevassa perinteikkäässä ravintolassa "Court of Two Sisters". Siellä on uskomaton buffet, mahdollisuus syödä ulkona ja livejazzia (jazz-muusikoille on kohteliasta antaa muutama dollari). Rakastan brunssia. Ja rakastan New Orleansia.
Tämä on hirveän hyvää ja olen tehnyt tätä monta kertaa. Kun löydän uuden hyvän reseptin, teen sitä yleensä kyllästymiseen saakka. Nyt ollaan siinä rajoilla, joten laitan tämän blogiin nyt, koska en ole varma teenkö tätä vähään aikaan taas.
Tekstit
